sunnuntai, 6. toukokuu 2012

Punkkikausi on täällä

Meikäläinen sitten meni ja unohti totaalisesti koko punkkikauden alkamisen tältä vuodelta. Unohdukseni oli niin kokonaisvaltainen, etten hoksannut asiaa edes siinä vaiheessa, kun se lyötiin nenäni eteen.

Aamusella alettiin nimittäin ihmetellä, mitä kumman luomia koiran kummankin silmän yläpuolelle on ilmestynyt. Huolestuneena totesin, ettei kyse voi olla mistään normaalista ilmiöstä, sillä koskaan aiemmin noita ei ole koiralla ollut.

”Punkkeja nuo ei ainakaan ole”, totesin varmana asiastani, eikä ne punkit sitten kenellekään muullekaan juolahtaneet mieleen.

Diagnoosiksi ehdotettiin kasvainta, rasvapattia, turvonnutta talirauhasta sekä allergista reaktiota.

Kasvaimen mahdollisuuden suljin pois aika nopeasti, ja googlettamalla selvisi myöskin se, että rasvapatit tai turvonneet talirauhasetkaan eivät ihan tuon näköisiä olleet. Allergisen reaktion mahdollisuus oli tietysti olemassa, mutta ihmetytti, mistä koira yhtäkkiä sellaisen olisi saanut, kun sen ruokavalio on pysynyt samana ties kuinka pitkään.

Jostain sain sitten intuition kokeilla puristaa yhtä näistä luomentapaisista kevyesti nähdäkseni, millä tavalla koira puristukseen reagoi – vaikuttaako aristavan tms. Siinä puristusotteen otettuani tulin vahingossa liikahtaneeksi ja vetäisseeksi tuota kummallista uloketta, jolloin se otti ja lähti irti. Koska koira ei inahtanutkaan, päättelin, ettei nykäisy ainakaan kipeää käynyt, ja ryhdyin tutkailemaan, mitä siihen paperiin sitten jäikään.

Eipä siinä paljon arvailun varaa ollut – punkki, selvä sellainen.

Huusin V:n avuksi, ja toistemme suosiollisella avustuksella saimme kuin saimmekin irrotettua nuo kaksi muutakin punkkia koiran pään alueelta. Neljännenkin, se kun löytyi kaulapannan alta.

Hyi hiivatti.

Aloin sättiä itseäni siitä, miten en tänä vuonna ollutkaan hommannut koiralle edellisvuoden tapaan punkkipantaa ja miten olin antanut sen rypeä heinikoissa ja lepikoissa, joissa niitä vihulaisia aivan varmasti on.

Itsesyytöksissäni lähdin sitten apteekkiin, josta mukaani tarttui yrttipannan (tehosi ainakin viime vuonna) lisäksi myös iholle tiputeltava punkkikarkoteneste, jotka molemmat laitettiin koiralle tänään. Toivottavasti noista nyt jotain apua on.

sunnuntai, 6. toukokuu 2012

Ei vauvoja supermarketteihin - no, mihis sitten?

Sosiaalijärjestön pääsihteeri vaatii: Ei vauvoja supermarketteihin!

”Arja Sutelan mielestä supermarketeissa on liian rauhatonta vauvoille. Lisäksi niistä tarttuu basilleja.
Lauantain Helsingin Sanomien yleisönosastolla Nuorten Ystävien pääsihteeri Arja Sutela kirjoittaa, että vauvat eivät kuulu elokuvateatteriin eivätkä kiekkokatsomoon. Nuorten Ystävät on sosiaali- ja terveysalan asiantuntija- ja vaikuttajajärjestö.
Elokuvateattereissa on viime aikoina järjestetty niin sanottuja vauvakinoja, joihin äidit voivat tulla pienten vauvojensa kanssa. Vauvakinoissa esitetyt elokuvat ovat voineet olla kiellettyjä alle 7- tai 12 -vuotiailta lapsilta.
- Vauvakinoja perustellaan kotona vauvojaan hoitamassa olevien äitien virkistäytymistarpeella. Onko oikein, että vauva tarjoaa äidilleen virkistäytymishetken? Sutela kyselee kirjoituksessaan.
- Vauvan ei kuulu kulkea suurissa väkijoukoissa, eikä häntä tule altistaa liian voimakkaille ärsykkeille, kuten koville äänille, kirkkaille valoille ja äkillisille muutoksille, hän kirjoittaa.
Uni häiriintyy
Iltalehden tavoittama Sutela perustelee kirjoitustaan sillä, että hänen mielestään vauva saa elokuvateatterissa tai jääkiekkopelissä liikaa virikkeitä. Hänen mukaansa sama koskee supermarketteja.
- Vauvat tarvitsevat rauhallisen elinympäristön. Elokuvissa tai supermarketeissa ei ole rauhallista, vaan vilkkuvia värejä ja paljon ihmisiä.
Liika virikkeellisyys häiritsee Sutelan mukaan vauvan unta ja siitä tulee levotonta. Supermarkettiin Sutela ei veisi vauvaa myöskään sen takia, että siellä on hänen mukaansa paljon basilleja.
- Ymmärrän sen, että nuorten perheiden on välttämätöntä joskus mennä vauvan kanssa supermarkettiin. Mutta onko välttämätöntä mennä elokuviin? Minun mielestäni se on tarpeetonta, Sutela sanoo.
- Vauva ei voi odottaa hyvää oloa mutta vanhempi voi.”
 
Iltalehti kysyi lukijoiltaan, pitäisikö vauvan kanssa pysytellä kotosalla. 5.5.2012 iltaan mennessä 66 % vastaajista oli vastannut, ettei pitäisi. Vastanneita oli tuohon mennessä 5674.
 
”Ei voi olla totta” oli ensimmäinen ajatukseni jutusta.
Hetken aikaa mietittyäni huomasin, että ymmärrän kuin ymmärränkin kommentit elokuvateattereista ja lätkämatseista. Miksi niihin pitäisi mennä vauvan kanssa? Sekä elokuvia että jääkiekkoa voi käsittääkseni seurata kotoa käsinkin, eivätkä nämä mielestäni muutenkaan ole sellaisia paikkoja, joihin ei voisi lasta viedä sitten, kun hän on hieman kasvanut.
Sen sijaan Sutelan kommentit kauppareissujen tekemisestä vauvan kanssa tuntuvat ainakin näin yksinhuoltajan näkökulmasta ylimitoitetuilta ja mahdottomilta toteuttaa käytännössä.
Mitä siis tehdä, kun hoitajia ei ole – jätetäänkö vauva yksin kotiin vai jättäydytäänkö sinne itsekin, ja kuollaan kaikessa hiljaisuudessa nälkään – sitäpä ei Sutela kertonut.
En myöskään ymmärrä, miksi juuri kauppa olisi se paikka, josta vauva kaikki maailman bakteerit ja basillit saisi. Vauvan kanssa kun joudutaan yleensä asioimaan kaupan lisäksi myös muualla, kuten terveyskeskuksissa ja neuvoloissa… Nämäkö sitten ovat niin absoluuttisen kliinisiä paikkoja, ettei näistä voi mikään tarttua?
Tai entä, jos perheessä on vauvan lisäksi päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia? Eristetäänkö heidät vauvasta tykkänään? Entäpä yleensäkin muiden ihmisten kanssa tekemisissä olo? Lukkiutuuko koko perhe neljän seinän sisälle lapsen vauva-ajaksi, tukkii ilmastointikanavat ja steriloi asunnon kymmenen kertaa päivässä, jotta kaikki bakteerit ja basillit varmasti saadaan minimoitua?
Onkohan Sutela koskaan kuullut kerrottavan, että jonkinlainen altistus bakteereille ja basilleille on jopa hyväksi lapselle? Että liian kliinisessä ympäristössä kasvanut lapsi allergisoituu suuremmalla todennäköisyydellä, kuin lapsi, jonka kodin hygienia on ollut sitä tavallista tasoa?
Onkohan Sutela myöskään tullut ajatelleeksi, mitä tuollainen eristäytyminen tekee vastustuskyvylle, ja mitä tapahtuukaan siinä vaiheessa, kun lapsi sitten vihdoin ja viimein sinne supermarkettiin lähtee?
Ilmeisesti ei.
Oma lapseni on tällä hetkellä 1v1kk. Kaupassa käytiin ensimmäisen kerran silloin, kun tyttö oli noin viikon vanha, ja siitä lähtein hän on jokaisella kauppareissullani mukana ollut.
Tuolloin elettiin kevättalvea, ja flunssaa – ja paljon muutakin – oli liikenteessä. Pelkäsin tietysti, että lapseni saa flunssan tai jotain vielä pahempaa, mutta huolehdin onneksi turhaan; ei tullut kuumetta, flunssaa, korvatulehdusta, oksennustautia tai mitään muutakaan – eikä noita ole tähän päivään mennessä vielä tarvinnut sairastaa. Mitähän sanoisi Sutela tästä?
Jäin myös miettimään, oliko Sutela suunnannut supermarkettikommenttinsa erityisesti jollekin tietylle kohderyhmälle, esimerkiksi tyypillisenä pidetylle ydinperheelle, johon vauvan ja mahdollisten muiden lasten lisäksi kuuluu sekä äiti että isä. Oli tai ei, samanlaisen reaktion nuo kommentit asiaan liittyen edelleen saavat minussa aikaan.
Että järjen käytön perään hieman huutelisin, hysteriasta kun ei ainakaan mitään hyötyä ole.